← Older posts

Uups eihän tän nyt näin pitäny mennä. Hassua miten tuo elämä voikaan muuttua ihan yheltä istumalta ja siihen saattaaki yhtäkkiä kävellä henkilö josta tulee aivan uskomattoman tärkeä. Muistan vasta ite saarnanneeni vaihtoonlähteville kavereille siitä, miten sinne ei kannata lähteä parisuhteessa ja kuinka yhen miehen takia ei kannata jättää kaikkea kokematta. Sitten oonkin ite tässä tilanteessa. Ehkä niitä vaihtoehtoja on sittenkin vähän enemmän ja enhän mä sinne Amerikkaan kuitenkaan miestä lähde hakemaan. Tilanne on Suomessa mikä on ja se jää paussille vaihtovuoden ajaksi ja jatkuu tai on jatkumatta sen jälkeen. Siihen väliin mahtuu uskomaton vuosi Amerikassa, jollon elän ja nautin siitä täysin siemauksin enkä anna Suomen menojen hidastaa. Me ollaan nuoria ja vetreitä, joilla on koko elämä edessä. Toivottavasti Henkka ja muut mun kaverit osaa rakentaa vuodeksi elämän, johon mä en väliaikasesti kuulu, mutta myös avata mulle ovet kun tuun takasin.

Nää päivät on menny ihan hirmu nopeaa! En tiiä johtuuko se hyvistä ilmoista ja fiiliksistä vai kulkeeko aika tosiaan jotenki nopeempaa. Monien vaihtareiden blogeista voi jo lukea niitten laskevan päiviä. Joillaki on jäljellä enää kaksi viikkoa ja toisilla 24 päivää. Siellä ne suunnittelee omia läksiäisiään ja pakkailee tavaroita kotimatkaa varten samalla ku me valmistaudutaan lähtöön ja tehdään samat asiat ihan päin vastoin. Varmaa lähtöpäiväähän ei vielä tiiä, mutta oletan että se olis elokuun puolessavälissä. Siihen on n.70 päiväää!

Viimeviikonloppu oli aivan mahtava! Sain vastauksia moniin mielessä pyörineisiin kysymyksiin, tutustuin uusiin ihaniin ihmisiin ja tunnen nyt olevani paljon valmistautuneempi vaihtovuotta varten. Tiiän mihin kaikkeen siellä pitää varautua ja miten tietyissä tilanteissa tulee toimia. Ne pitkät ja tylsät autossa vietetyt tunnit oli kaikki sen arvosta. Alussa tunnelma oli vähän jännittyny, mutta loppua kohden fiilikset vaan parani! Muihin vaihtareihin oli helppo tutustua ja pysty jakamaan omia fiiliksiä, koska tiesi, että niitä varmasti pelottaa ja mietityttää ihan samat asiat mitkä muakin. Viimevuosien vaihtarit kerto meille omista kokemuksistaan ja niiden kanssa pysty myös helposti juttelemaan ja kyselemään kaikkea hyödyllistä ja vähän vähemmän hyödyllistä. Saatiin kaikki omat STS-reput, paidat ja vihot. Illalla sali oli täynnä keltapaitasia nuoria, mikä ainakin mun mielestä lisäsi yhteisöllisyyttä. Sunnuntaina paikalle saapui myös ihanat rakkaat vanhemmat, joille pidettiin oma infotilaisuus. Ihan lopuksi laulettiin vielä kaikki yhdessä Haloo Helsingin Maailman toisella puolen. Itsekullakin nousi tunteet pintaan. Vaihtovuosi oli koko viikonlopun ajan niin pinnalla, että mua alko ihan kamalasti jännittämään ja sain jo pienet maistiaiset siitä mitä se jännitys tulee olemaan sitten siellä lentokentällä. Nyt otan kaiken tästä kesästä irti ja kerään mahollisimman paljon ihania muistoja, jotta voin rauhaisin mielin matkustaa Atlantin toiselle puolen!












Kiitos STS:lle, muille nuorille ja vanhemmille tuosta unohtumattomasta viikonlopusta!

Pakattu on! Valmennusviikonloppu ja pitkä automatka oottaa!
Voisin mennä tänään aikasin nukkumaan, koska joudutaan heräämään ihan super aikasin ajamaan kohti Helsinkiä. Päivällä pitäis olla jo valmiina shoppaamaan kaikilla voimilla. Voivaan olla, että äskeisen kahvakuulailun seurauksena mun haba ei kanna huomenna yhtäkään kauppakassia…
Lauantaina sitte junalla Lahteen. Ihana tutustua muihinki vaihtareihin ja toivottavasti saan paljon uusia tuttavuuksia. Päivien aikana varmaan myös aukenee monia vaihovuotta koskevia asioita ja saa vähän vastauksia mieltä askarruttaviin kysymyksiin. Postailen sitten viikonlopun tapahtumista tänne

Moi!
Viimeviikolla tein ratkaisevan päätöksen ja pistin mun teatteriharrastuksen tauolle. Tuntu siltä, että lukion takia liikunnalle ei jää tarpeeksi aikaa ja halusin välillä taas tuntea sen fiiliksen aamulla, kun ei meinaa päästä sängystä ylös Siispä pistin teatterin väliaikasesti tauolle ja palaan sen pariin sitten vaihtovuoden jälkeen. Tästä sain nyt idean kertoa teille vähän mun menneistä ja tulleista harrastuksista. On tullu kokeiltua kaikennäköstä! Pienenä viulun- ja pianonsoittoa, nykytanssia, hiphopia…ja lista jatkuu loputtomasti. Niinku varmasti muittenki, piti munkin kokeilla ensin monia harrastuksia enenkun löysin ne omat jutut.

Baletti vei ehkä suurimman osan mun elämästä. Sillon 5-vuotiaana alotin sen pinkissä röyhelöhameessa hyppimisen ja se loppukin vasta yläasteen puolessa välissä. Kerkesin jopa olla vuoden erikoiskoulutusluokalla. Sinne pääsemisen eteen oli tehty älyttömästi töitä, vuodatettu monet kyyneleet ja kärsitty kivusta huutavat varpaat. Mikä pettymys olikaan, kun tajusin, että kaiken tuon uhrasin ihan turhaan ja tää ei ollutkaan se mun juttu. Sinänsä ihan hyvä, että hoksasin sen tuossa vaiheessa enkä sitte siellä kansallisoopperan ovella.

Siispä baletin tilalle piti keksiä jotain muuta kivaa. Kokeilin jazzia, nykäriä ja jopa sitä hiphopia. Halusin kuitenki vielä tanssia, mutta jotenkin mun sisimpää ei ollu tehty noille lajeille. Kuoroa olin myös harrastanu jo ihan pienestä asti ja sen kautta hoksasin mennä yksityislaulutunneille. No nyt nappasi! Jokaisesta laulutunnista oon nauttinu täysin siemauksin ja en niistä varmasti tuu luopumaan muutamaan vuoteen. Siellä saa jokainen mennä eteenpäin ihan omaa tahtia ja välillä ei haittaa, vaikka menis sanat sekasin tai ääni ihan päin seiniä. Laulaminen on selvästi tällä hetkellä se mun juttu ja toivon tosissani, että saan jatkaa sitä Amerikassa edes jossain muodossa. Monilla on varmasti semmosia harrastuksia joita haluaa jatkaa vaihtovuoden aikana ja sieltä kautta aukeneekin varmasti monia uusia ovia ja tutustuu uusiin ihmisiin. Mun maailma ei tietenkään kaadu, jos pääsisinki seuraavan kerran laulamaan kunnolla vasta vuoden päästä täällä Suomessa. Oon nimittäin semmonen ihminen, että saatan keksiä uusia juttuja ihan tuosta vaan ja eihän sitä ikinä tiiä mitä kaikkea Amerikassa pääsee kokeilemaan.

Tämä viikko on menny aika lailla ihanista ilmoista nautiskellen(kunnes eilen alko satamaan lunta) ja kouluun keskittyen. Yhtenä päivänä meillä oliki koulussa Urapolkutapahtuma, joka meinaa siis sitä, että eri ammattien edustajat tuli esittelemään ja kertomaan työstään. Pientä kriiseilyä oli ilmassa, ainakin mulla, koska tuntuu, että päätös tulevaisuudesta pitäisi tehä jo ihan kohta. Jotenki toivonkin, että vaihtovuodella olis siihen oma vaikutuksensa. Ainakin sillä, että oppisin sen kielen todella hyvin ja voisin hyödyntää sitä. Yksi tyttö just kerto miten se oli vaihtovuoden ansiosta kirjottanu englannista L:n…ei paineita.
Oon myös yrittäny opetella laittamaan kunnolla ruokaa(keittiössä toivoton tapaus), jotta voin sitte Amerikassa laittaa aina tilanteen vaatiessa itselle ja muille jotain hyvää.
Ja heii kohta onki jo Lahtiviikonlopun aika! Tulkaahan kaikki vaan rohkeesti moikkailemaan








Tuossa oli muutama kuva viimeaikasista jutskailuista, joihin kuuluu mm. Titanic 3D. Sinä iltana tuli kyynelkanavat tyhjennettyä…enkä varmasti ollu ainut.
Ja mitä tykkäätte mun uudesta tukasta? Uskalsin tulevan kesän kunniaksi räväyttää ja pistin pikkiä päähän.

Mussa asuu vielä sisäinen lapsi, joka vaati äitiä piilottamaan suklaamunat
Ihanaa pääsiäislomaa kaikille!

Tsajajaii! Nyt on kesätyöpaikkojen hakemukset lähetetty ja vaihto-vuoden raha asioista keskusteltu äitin ja isän kanssa. Kaverit jo suunnittelee läksiäisiä ainolanpuistoon ja mä teen leikekirjaa muistoksi ystävälle. Kokoajan se päivä vaan lähenee. Tarkkaa päivämääräähän en siis vielä tiiä, mutta ajotin lähtöpäivä laskurin elokuun puoleenväliin, jollon vaihtarit yleensä lähtee ja arvatkaa mitä! Se näyttää enää 102 päivää! Okei okei mä yritän koota itteni…

Moikkamoi!
Vitsit shoppailu piristää aina! Siihen asti kunnes rahat loppuu… Tänään olin kuitenkin kohtuullisen ekologinen ja suuntasin kirpparille, josta teinkin muutaman löydön.
Apua mua vähän jänskättää, kun ostin myös vihdoin tuon kauan haaveilemani pinkin hiusvärin. Älkää säikähtäkö vielä…se lähtee pesussa pois. Hiuspuuteri vaan hierotaan aamulla hiuksiin ja illalla suihkutellaan pois. Ihan hirmu kätevää! Äitikin oli ihan sujut asian kanssa hoksatessaan, että tää ei ole mikään lopullinen värjäys Suosittelen kaikille niille jotka haluaa räväyttää, mutta palata illalla takasin maanpinnalle.
Niin ja maistoin tänään kirsikka Macaronia! Kaikki jotka ei vielä tiedä niin kirsikat on vahvasti mukana mun elämässä ihan kaikissa muodoissa(tuutte sen vielä huomaamaan moneen otteeseen). Tänään pikkuruisen Macaronin muodossa, joka oli niiin hyvää, mutta olis voinut kestää pitempäänki.

Heippa!
Tänään aattelin kirjotella vähän hakuprosessista, joka varmasti kiinnostaa monia, jotka ovat miettineet vaihtoon lähtemistä. Prosessi vaatii paljon keskittymistä ja papereiden huolellista lukemista ja täyttämistä.
STS lähettää toimistoltaan omat suomenkieliset paperit, joissa kerrotaan vaihto-oppilasohjelman säännöistä ja kaikesta muusta tärkeästä. Kaikki kannattaa lukea huolellisesti! Se ei vielä ollut homma eikä mikään, koska paperit olivat suomenkielellä ja muutenkin niissä oli kiinnostavaa tietoa. Istutiin äitin ja isän kanssa yhtenä sunnuntaina olohuoneessa ja luettiin kaikki ne yhdessä. Aikaa taisi vierähtää tunteroinen. Minun täytyi myös kirjoittaa itsestäni kertova kirje, jonka mahdolliset isäntäperheet lukisivat. Se oli hauskaa hommaa ja löysin itsestäni monia uusia puolia, joista voisin Amerikassa kertoa. Hyvää harjoitusta myös englanninkielen kannalta, koska kirjehän täytyi tietysti kirjoittaa englanniksi. Isäntäperhettä varten STS:llä tehdään myös valokuva-albumi, jonka vaihto-oppilas itse kokoaa. Laitoin kuvia perheestä, ystävistä, harrastuksista ja arkipäivän puuhista. Koneelta löytyy monta kansiollista kuvia, joissa on jokaisessa ainakin se 3000 kuvaa niin välillä teki tiukkaa valita yksi paras kuva esim omasta perheestään.
Myöhemmin sain sähköpostiin CIEE:n englanninkieliset paperit ja niissä kieltämättä oli jo vähän isompi homma. Papereissa oli monia vaikeita sanoja, joita sain harva se päivä googletella. Turvauduin välillä myös englannin opettajan ja australialaisen vaihto-oppilaan apuun. Istuttiin pari tuntia kahvilla ja Constance selitti mitä mihinkin kohtaan piti kirjoittaa ja kirjoitinko oikein. Onneksi papereitten palauttamiseen oli hyvin aikaa ja ehti mietiskellä niitä rauhassa.
Hakuprosessiin kuulu myös lääkärissä käynti, josta amerikkalaiset ovat ilmeisesti erittäin tarkkoja. Marssin lääkärin vastaanotolle vaadittavien lappujen ja lippujen kanssa.  Lääkärillä sattui joko olemaan todella huono päivä tai sitten se vaan ei tykkään vaihto-oppilaista Hädintuskin malttoi kirjoittaa mitään ja senkin mitä kirjoitti niin tosi huonolla käsialalla. Tilanne oli oikeastaan aika huvittava! Kehotan kaikkia katsomaan tarkkaan, että varaatte lääkärikäynnille tarpeeksi aikaa ja myös lääkärin englanninkielen taito on tärkeää. Loppuhyvin kaikki hyvin ja sain kuin sainkin vaadittavat lääketiedot menemään!
Viimetorstaina hoidin vielä viimeisen jutun eli keuhkokuvassa käynnin. Se kävi helposti ja nopeasti! Juuri kun marssin sisälle kutsuttiin mut röntgen huoneeseen ja lääkäri kirjoittaa lausunnon suoraan vielä englanniksi. Kannattaa soittaa omalle terveysasemalle, josta minä ainakin sain (yksityisellä lääkärillä 70 euroa maksavat) kuvat ihan ilmaisella!
Amerikkavuotta varten täytyy olla valmis tekemään töitä. Hakupapereitten täyttö oli mielenkiintosta ja niistä sai hyödyllistä tietoa. Olin monesti ihan hepulissa, kun mietin samalla kaikkea sitä mitä pääsen kokemaan.

← Older posts

• Search for:

• Archives

  • May 2012
  • April 2012
  • March 2012
  • February 2012
  • January 2012